Oli vietetty valtavan kaunista kevätpäivää. Puut olivat pienillä hiirenkorvilla ja kauniin hennonvihreä nukka oli levittäytynyt kaikkialle. Linnut lauloivat ja sielut iloitsivat. Yllättäen keli muuttui yhdessä silmänräpäyksessä täysin päinvastaiseksi. Valo väistyi ja paksu, harmaa pilvimassa piilotti valon ja kevään. Maisema vaihtui hetkessä syksyisen pimeäksi.  Siinä me valitimme toinen toisillemme ei-toivottua muutosta. "Kylläpä tuli kurja keli!" - "Onpa inhottavan pimeää!" Valituksista mitään tietämätön pikkutyttö astui huoneeseen ja kajautti riemullisesti: "Siellä sataa! Minä menen hyppimään lätäköihin!" Miten monella tavalla asiat voikaan nähdä. Ehkä me suomalaiset tyypillisesti näemme ympäröivän maailman vähän epäilevin ja pessimistisin silmin. Mutta voisimmeko tänään pyytää Jumalalta sellaista silmälääkettä, joka auttaisi meitä huomaamaan ne siunaukset, joita Jumala meille juuri tänään ja juuri näissä olosuhteissa jakaa? Mikä on se lätäkkö, joka on sinun riemuksesi eteesi asetettu? Hyppää siihen ja anna ilon roiskua!

Nuorena miehenä tapanani oli ottaa saunassa niin pitkät löylyt kuin kroppa vain kesti ja syöksyä sen jälkeen järveen vilvoittelemaan. Eräällä kerralla kaikki ei mennytkään totutun kaavan mukaan. Hypätessäni veteen huomasin välittömästi, miten päässä sumeni. Maailma pyöri silmissä ja tuntui siltä, että ihan väkisin kaadun veteen ja pahimmassa tapauksessa en pääse sieltä enää ylös. Kuin ihmeen kaupalla sain tartuttua laiturin tikkaisiin kiinni ja puristin henkeni kaupalla niitä niin kauan, että pää pikkuhiljaa selkeni ja pääsin kiipeämään ylös vedestä. Kokemus opetti ottamaan rauhallisemmin äärimmäiset lämpötilavaihtelut. Se oli kuin varoitusmerkki: älä tee tätä enää, ettei jotain pahempaa tapahtuisi. Jumala lähettää meille paljon tällaisia varoitusmerkkejä elämässä. Hän asettaa meidät kohtaamaan sen, mitä teoistamme tai tekemättä jättämisistämme seuraa. Hän näyttää meille valintojemme vaikutukset sisimpäämme ja elämäämme. Huomaamme ahdistuksen tai ilon, joka tekemisistämme seuraa. Kaikki tämä haluaa ohjata meitä tekemään Jumalan mielen mukaiset valinnat ja saamaan osaksemme siunauksen ja rauhan. Jos olet menneinä päivinä tehnyt valintoja, joista Jumala on armossaan sinua varoittanut, kuulethan hänen äänensä? Juuri tänään on hyvä päivä ottaa vastaan Jumalan varjelus ja pysyä tiellä, joka on siunauksen, ilon ja rauhan tie.

Nuorena miehenä omistin joskus etunimeni alkukirjaimella koristellun mukin. Asiasta tuli joskus puhetta jonkun kanssa ja mainitsin omasta mukistani keskustelukumppanille, että lieneekö mukini jotain erityisen tärkeää numeroitua erää, kun pohjassa oli punaisella merkitty numero 2. Kuten varmaan jo hoksasitkin, kyseessä ei ollut erityinen ja tärkeä erä, vaan kakkosluokan muki, joka oli jollain tapaa viallinen.Eikö totta, meillä on joskus taipumus pitää känkkäränkkyyksiämme tai luonteen heikkouksiamme jollakin tavalla ”spesiaalina” – ”Minä nyt olen tällainen…” Hellimme näitä piirteitä ja jostain selittämättömästä syystä annamme itsellemme luvan käyttäytyä näiden piirteiden hallitsemana, vaikka ne ovat tuskallinen piikki lähimmäistemme lihassa ja pakottavat heidät kärsimään pahaa mieltä ja loukatuksi tulemista, jota he eivät ole ansainneet.Ehkä tänään voisi olla päivä, jona ymmärrämme meidän elämämme pohjassa olevat kakkosluokan merkinnät ja kehuskelun sijasta veisimme Herralle vajavaisen ja teräväreunaisen astiamme. Taivaallinen savenvalaja voi meidänkin astiamme uudistaa ja muokata käyttöönsä sopivaksi: ”Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.” (Jer. 18:4).