Pyhittäytykää!



"Päästä minun kansani palvelemaan minua!"

Nämä sanat Mooses lausui Egyptin faaraon edessä. Jumalan ennalta ilmoittama profeetallinen aikataulu oli tullut hetkeen, jossa Hän aikoi vapauttaa kansansa orjuudesta. Lopullinen päämäärä olisi luvattu maa. Sitä edeltäisi pyhä kohtaaminen Jumalan vuorella erämaassa. Kohtaamista edelsi puhdistautuminen ja pyhittäytyminen. Noita hetkiä taas vapautuminen orjuudesta. Ja sitä ennen vitsaukset, joista viimeisenä kuoleman enkeli.

Kuinka vavisuttavasti olemmekaan elämässä samaa kiertokulkua nyt! Jumalan kansa on kauan saanut elää maailman orjuudessa huokaillen taakkojen alla. Se on ollut myös maailman hengen orjuutta, joka on tahtonut kuin huomaamatta totuttaa Herran kansankin omiin tapoihinsa. Etäännyimme uhkaavasti todellisesta pyhyyden tuntemisesta.

Nyt on Jumalan hetki. "Päästä kansani!" Sen merkkinä tuli vitsaus, jonka keskellä nyt elämme. Toki rukoilemme Herraa lopettamaan tämän vitsauksen. Päivä päivältä olen kuitenkin yhä syvemmin kokenut, että on jotain muuta paljon tärkeämpää ja se on Jumalan sydämeltä. Hän kyllä pitää ajastaan huolen koronasta, kun sen hetki on. Vitsaus on merkki siitä, että orjuus on loppumassa. Jumala tulee puuttumaan asioihin. Hän erottaa kansansa maailmasta ja voi sitä, joka Lootin vaimon tavoin jää katselemaan taakseen, mitä sinne jäi, olkoon se vaikka uskonnon vaatteessa! Kaikki vanha hapatus perataan nyt. Jokainen istutus, jota Isä ei ole istuttanut, revitään maasta. Pyhittäytyminen ja puhdistautuminen on käsillä. Moni kokee sitä juuri parhaillaan koko maailmanlaajuisessa Kristuksen ruumiissa. On tulossa suuri kohtaaminen pyhän Jumalan kanssa, liittojen uudistaminen. Vasta sitten on edessä luvattu maa.

Israelista hukkui kokonainen sukupolvi kahta lukuunottamatta sille pyhälle erämaataipaleelle, vaikka Jumala oli vienyt heidät ulos Egyptistä. He kokivat Jumalan suuret ihmeet ja kuulivat liiton sanat, mutta heidän sydämensä napisi jatkuvasti ja ikävöi Egyptin lihapatoja. Siis ikävöi orjuutta! Miten lyhyt onkaan ihmisen muisti. Apostoli Paavali muistuttaa tästä 1 Kor. 10 luvussa. "Useimpiin heistä Herra ei mielistynyt".

Nyt, kun me olemme tässä puhdistusvaiheessa ennen kohtaamista, mikä on sydämemme tila? Emmehän ala napista? Eihän kukaan vaan kaipaa takaisin entiseen, Egyptin orjuuteen? Tämä on tosi vakava kysymys, josta Herra muistuttaa päivittäin. Ulkoinen Jumalan kansaan kuuluminen ei vielä tee ihmisestä liittojen omistajaa. Oikea oppikaan ei ole riittävä kriteeri. Israelillakin oli laki ja liitot, mutta sydän oli kaukana Herrasta. Emme tiedä, kauanko aikaa Herra on mitannut meille tätä eristyksessä elettävää pyhittäytymisen aikaa, mutta tämä on vavisuttava hetki. Katso, me emme tule kohtaamaan Herraa vasta tuulissa ja pilvissä. Ei, Hän tulee alas, Hän asettaa pyhittyneen, erottautuneen, Häntä rakastavan kansansa läsnäoloonsa, jonka pyhyys on oleva ennen näkemätöntä ihmisten maailmassa. Ja kuka on sellaiseen kelvollinen?

Malakia sanoo kirjassaan: "Äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, Hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää Hänen tulemisensa päivän ja kuka voi pysyä, kun Hän ilmestyy?" Mal. 3:1,2.

© Palava Sydän. Kaikki oikeudet pidätetään.