Yksi kevään tulon varmimpia tuntomerkkejä on linnunlaulun lisääntyminen. Yhtäkkiä kuin tyhjästä havahtuu siihen, että ilma on täynnä jos jonkinmoista viserrystä ja riemullista laulua. Sen johdattamana alkaa näkemäänkin sellaista, mitä hetki vielä ei huomannut: yhden riemurintaisen linnun siellä ja toisen täällä. Tajuaa: Talven selkä on taitettu ja kesä tulossa! Linnuilla pitää kiirettä. Tehtäviä on paljon. Pitää rakentaa pesä ja pian hautoa munia. Sen jälkeen pienet nälkäiset suut ovat jatkuvasti ammollaan murkinaa odottaen. Asiaan huomiota kiinnittävä tajuaa, että laulu on yhtäkkiä tyystin kadonnut. Vain hyvin harvakseltaan kuuluu joku pieni tirskahdus sieltä täältä. Kun uusi elämä syttyy meidän sydämissämme ja tulemme tuntemaan Jeesuksen, olemme kuin nuo pienet linnut keväällä. Sydämemme on täynnä riemua ja ylistystä Jumalalle. Kätemme ovat täynnä työtä, sillä tajuamme, että Jumalalla on jokaiselle paikka ja tehtävä. Ja ei aikakaan, kun kaikki se Jumalalle toimittamamme täyttää elämämme niin, että ylistyslaulu sammuu. Kevään riemu ja tulevan kesän odotus vaihtuvat huomaamatta lähemmäksi hiipivään syksyyn ja sitä seuraavaan talveen. Mitä jos tänään tarkkailisimme, missä hetkessä elämme juuri nyt? Keväässä ja riemullisessa laulussa? Liian kiireisessä kesässä? Sydämeen hiljaa hiipivässä syksyssä? Vai peräti kuoleman ja pimeyden talvessa? Olkoon tilamme nyt mikä hyvänsä, Jumala on uusien keväiden Jumala. Ehkä juuri tänään voisi olla sen uuden alun ensimmäinen päivä?

“Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun lastesi suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kun kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.” Dan. 12:1. “Mutta minä jätän jäljelle sinun keskuuteesi kurjan ja vaivaisen kansan, ja he luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä. Sillä he kaitsevat kaittaviansa ja makaavat kenenkään peloittelematta.” Sef. 3:12-13. “Katso, hän joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.” Ps. 121:4. Koko maailman katse käännettiin äkisti lauantai aamuna 7.10. kohti Israelia. Ja huomatkaa, elämme nyt siinä ajassa, missä alkaa tapahtua paljon “äkisti!” Hamasin julmat terroristijoukot hyökkäsivät Israeliin murhaten ja raiskaten ihmisiä heidän kodeissaan, sekä vieden täysin puolustuskyvyttömiä pieniä lapsia, nuoria ja vanhuksia panttivankeina Gazan alueelle huutaen “Allahu akbar!” Israel tuli lehtimajanjuhlan viimeisenä päivänä totaalisesti yllätetyksi. Lyhyesti, oma käsitykseni on, että olemme nähneet alun Psalmin 83 sodasta. Pääministeri Netanjahu sanoikin: “Tämä ei ole jokin yksittäinen isku, Israel on sodassa.” On oletettavissa (ja näin Ps. 83 ilmoittaa!), että sota laajenee monen rintaman sodaksi. Hizbollah Libanonissa, islamistien joukot Syyriassa, ehkä Egypti jne. Israel tulee vastaamaan ennen näkemättömän rajusti. Mistä me niin päättelemme? Raamatusta! Kehoitan jälleen kertauksen vuoksi lukemaan Jes. 17:1. Arvelisin Raamatun aikatauluihin vedoten, ettei tämä sota ole kovin pitkä, mutta raju se on. On luultavaa, että Lähi-Itä menee uusiksi. Kun tämä sota joskus päättyy (huom!), Antikristus tulee solmimaan valheellisen rauhanliiton Israelin kanssa. YK lanseerasi jo syyskuun lopulla 7 vuoden rauhansopimuksen. Puuttuu enää se, että se yksi nousee, jonka pitää se allekirjoittaa. Hän ei voi nousta ennen kuin viimeinen este on poissa Tessalonikalaiskirjeen mukaan, eli morsiusseurakunta on poissa. Kuinka lähellä onkaan ylösoton päivä ja kuka on valmis?! Niin, Raamatun mukaan nämä tapahtumat sijoittuvat tämän sodan vaiheisiin ja sen päättymisen hetkiin. Googin sodan kuviot taas löytävät sitten paikkansa sen “rauhantilan” maisemista, johon juuri viittasin. Ja kun sekin sota on käyty, on enää Harmageddon jäljellä. Ymmärrättekö, rakkaat ystävät, mikä aika nyt on? Nyt on niin myöhäinen hetki, että kaikkien meidän on syytä kiireesti kysyä itseltämme, ovatko taivasasiamme varmasti kunnossa, tunteeko Jeesus meidät oikeasti omikseen vai olemmeko kenties vain uskonnollisia tai ei sitäkään? Rukoilkaamme myös paljon Israelin puolesta. Ja maailman kaikkien kansojen. Nyt ei mielestäni ole kerta kaikkiaan ollenkaan enää se aika, jolloin kannattaisi rakennella eri blokkeja ja nostaa kansaa toista kansaa vastaan. “Koko maailma on pahan vallassa” kuten jo Johannes kirjoitti kirjeessään. Vaivanaika on oven edessä, samoin ylösoton päivä. Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus ja huudettava avuksi Herran nimeä. Muuhun ei ole enää aikaa. Mistään ihmistahosta tai ryhmittymästä on turha toivoa pelastajaa. Yhden Pelastajan Jumala on ihmisille antanut ja Hänet ihmiskunta on suurelta osalta hyljännyt. Hän on Jeesus, joka sanoi: “Minä tulin Isäni nimessä ja te ette ottaneet minua vastaan. Toinen tulee omassa nimessään ja hänet te otatte vastaan.” Tuo toinen on jo lähellä ja voi, miten tämä eksynyt, luopunut ihmiskunta tuleekaan hänet toivottamaan tervetulleeksi! Sokaistu ihmiskunta, saatanan verkossa, joka ei tiedä olevansa matkalla ihmiskunnan historian julmimman petovallan alaisuuteen. Mutta vielä tänään, raamatullisen Psalmin 83 sodan alkuhetkissä, “jokainen, joka huutaa avuksensa Herran nimeä, pelastuu”. Siispä, kiiruhda ystävä, yö on jo laskeutumassa!

Olette varmasti joskus huomioineet, miten erityisellä tarkkuudella monarkioissa seurataan kuningasperheen jäsenten edesottamuksia. Monet tavallisille ihmisille normaalin tuntuiset asiat ovat kuningasperheen kohdalla tarkasti etiketein säädeltyjä. Tietynlaista käytöstä ja tietynlaisia elämänvalintoja edellytetään, sillä ovathan kyseiset henkilöt erityisiä ja koko kansan esikuvia. Meidän Taivaallinen Isämme on kaikkeuden kuningas ja herrojen Herra. Me saamme sen käsittämättömän armon, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Olemme siis kuningasperhettä. Jumalan sana asettaa myös meitä uskovia varten “etiketin”, jonka mukaan meidän tulisi vaeltaa ja edustaa Isämme valtakuntaa. Olemme kuitenkin laajentaneet länsimaisina kristittyinä armon niin kaiken kattavaksi ja laveaksi, että itse asiassa jokainen saa käyttäytyä ihan niin kuin haluaa ja sellaisenaan muka kirkastaa Jumalan armon suuruutta. Jumalan armo tosin on uskomattoman suuri – paljon suurempi kuin me leväperäisyydessämme edes ymmärrämme. Mutta niin on myös ehdoton pyhyyden vaatimus ja “kuningasperheen etiketti”. Itse asiassa taitaa olla niinkin, että vesittäessämme Jumalan esittämän parannuksen teon ja pyhyyden vaatimukset vesitämme samalla myös armon suuruuden. Näin Raamattu asiasta toteaa: “Laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.” (Room. 4:20) Jumalan käskyt Hänen sanassaan (myös Jeesuksen sanoissa!) osoittavat meille, miten suunnattoman suuri on Jumalan pyhyys ja kunnia ja miten ehdottomasti Jumala odottaa myös meidän Hänen ominaan olevan sen pyhyyden mittapuun mukaisia. Juuri sitä kautta, kun huomaamme, ettemme itse pysty täyttämään Jumalan vaatimuksia, tulemme ajetuiksi Jeesuksen jalkojen juureen Hänen armoaan ja apuaan anomaan. Kun Hän siinä tuskassamme kohottaa katseemme Hänen rakkautta ja armoa täynnä oleviin silmiinsä, murrumme tajuamaan armon käsittämättömän suuruuden: Että Jumalan armo on voimallinen kohottamaan meidät kelvollisina Kuninkaan lasten asemaan ja elämään. Tänä päivänä, siellä missä oletkin, et ehkä koe itseäsi Kuninkaan lapseksi. Koet ehkä paremminkin olevasi hengellinen laitapuolen kulkija, jonka elämä on kompurointia yhdestä epäonnistumisesta toiseen. Muista, että Jumala on sekä pyhä että armollinen. Hänen lähellään pääset osalliseksi molemmista. Et omaa ansiotasi, vaan Hänen ansiostaan. Nosta siis vaatimattoman rohkeasti pääsi ja edusta armollista ja pyhää Herraasi niin kuin Hänen lastensa sopii. Ole siunattu, Kuninkaan lapsi!